Tänään hän on poissa

"Kuvan hahmo katoaa vihreisiin varjoihin, missä edeltä mennyt jo matkakumppaniaan odottaa. Polun mutkan taakse sinne, minne me emme näe - emme vielä. Mutta hän on nyt siellä ja lämmin hiekka on pehmeää, pehmeämpää kuin missään muualla. Maisema sulautuu yhdeksi vihreän hehkuksi, joka soi ja helisee.Aika on ja ei ole, ilma väreilee muistoja, tuoksuja, aistimuksia.Valkolehdokin tuoksu, …

Maaliskuun kahdeskymmenesensimmäinen

Vielä on hetken kylmää, rannassa jääriite helisee. Pian pääsee haravoimaan. Vuorenkilven lehdet puskevat jo innokkaina heinien seasta. Kesällä istun tässä, katselen ikkunasta kun järvellä tuuli keinuttaa telkänpoikia ja rannan koivuissa lehdet laulavat hellepäivän jäljiltä. Keltainen keinutuoli tuvan nurkassa narahtaa joka keinahduksella. Ehkä illalla lämmitän saunan.

Marraskuun kymmenes

Näissä saappaissa minä seison. Pitkissä varjoissa. Isäni jäljissä, hänen isänsä ja isien sitä ennen. Näillä saappailla minä harpon yli ojien, soiden - mättäältä mättäälle kaikkien niiden isien askeleiden kaiussa. Näistä pitkistä varjoista minä ammennan muistot ja tiedon kuin selkäytimestä. Kuuntelen kuovin ja ohitan rentukkamättäät. Ja suopursujen ja tupasvillojen aikaan minä muistan sinua isä ja kiitän …

Lokakuun yhdeksäs

Ihana lokakuu, jolloin jokainen yksityiskohtakin tietää, että on tullut luopumisen aika. Päästää irti, kiertyä kerälle. Hengähtää ja hengittää syvään. Ei jäähyväiset, ei edes näkemiin. Vain kevyt nyökkäys kuin lupaus, että ensi keväänä ehkä taas. Ehkä.

Syyskuun seitsemästoista

  Syksy on tullut luontoon väreineen. Ilmassa tuntuu enteilevä kirpeä nipistys kylmän yön jäljiltä, metsä huokuu raikasta ilmaa ja rannan ruovikko empii keltaisen ja vihreän välimailla. Mättäiden karpalot punertavat houkuttelevina, mutta vielä ei pakkanen ole viimeistellyt niitä. Metsän mustikat ja juolukat sen sijaan ovat menettämässä makuaan tähän vuoteen. Poikamiesjoutsenet viettävät iltaa suolammella. Vielä ei ole …

Elokuun yhdeksäs

Tänään oli lämmin, mutta kaiken alla ilmassa silti ensituntu syksystä. Pihlajanmarjat kypsyvät, palaneeseen nurmeen on tallautunut polku, illan pimeys yllättää. Kaikki loppuu aikanaan - kesäkin. Illalla poljin Ahlaisten kirkkoon pientä yösoittoa kuulemaan. Kotimatkalla kosteassa yöilmassa kypsyvän viljan tuoksuun sekoittui savun hajua, lämmityskausi on alkanut.

On polkuja ja on Polkuja

Pitkospuilla kulku on ehdotonta. Tasaisesti askelten alla kopisten, notkuen, mutta kulkijan varmana kantaen ne johdattavat ennalta määrättyyn paikkaan suoraviivaisesti. Ehkä muutama harkittu mutka, muttei liikaa - ei hurvitella sentään. Metsäpolku taas kiemurtaa kutsuen. Se kiertää kannon ja katoaa ison kiven taakse. Se ei pahastu polulta poikkeavalle, mutta katoaa joskus salakavalasti jonnekin metsänpohjaan.Polku tarvitsee kulkijan, ettei …